Niin se aika vaan vierii, pennut täyttivät eilen jo 3 viikkoa. Tiistaista lähtien on maisteltu jauhelihaa ja tänään sitten pääsivät ekaa kertaa ruokakupille vai pitäisikö sanoa ruokakuppiin. Tosi siistiä!

Tiistaina Sini päätti, että pentulaatikkoon ei ole yhtään kiva mennä pentuja imettämään, kun koko hunnilauma hyökkää kauheasti kaakottaen kimppuun. Pyörivät väkkäränä jaloissa niin että ei pääse makaamaan ja sitten kun viimein pääsee, alkaa kauhea taistelu nisistä. Niitä on vain yhdeksän, joten pari pentua jää ilman ja imevät sitten turhautuneina emäraukan vatsanahkaa. Ei auttanut muu kuin siirtyä ruokailemaan pentulaatikon ulkopuolelle ja kahteen vuoroon: tytöt ja pojat erikseen. Ja vuoro vaihtuu sitten joka syöttökerta, jotta kaikki pääsevät täysille nisille joka toinen kerta. Samalla aloitin sitten jauhelihan tarjoamisen. Ensin pieni nokare jauhelihaa ja sen jälkeen pääsee nisälle. Yksi pentu ei ensimmäisellä kertaa suostunut jauhelihaa syömään, mutta seuraavalla kerralla kelpasi jo sillekin. Kokeilin myös vastiketta, kun ajattelin, että eivät ehkä enää saa riittävästi maitoa Sinin nisistä. Yksi joikin alkuun aika halukkaasti, mutta muille ei kelvannut, eikä tälle yhdellekään enää seuraavalla kerralla. Sini sai sitten juoda ne. Vähän turhan aikaisin tuo lisäruokinta ja puljaaminen piti aloittaa, kun olin vielä tämän viikon töissä ja siihen menee aika paljon aikaa. No onneksi on liukuva työaika ja pääsen ruokatunnillakin kotona käymään.

Torstaina huomasin, että isoimmalla urospennulla on jo ensimmäiset hampaat puhjenneet. Muillakin tuntuivat aika selvästi, joten kohta alkaa pureskelu. Ja voi olla, että Sinin imetysinto laimenee entisestään.

Eilen oli ensimmäisen madotuksen vuoro. Hirvitti, että mitähän siitä tulee. Muistoissa oli, kun annoin aikoinaan Canexia ensimmäiselle briardin pennulleni. Suurin osa siitä oli ihan jossain muualla kuin pennun suussa. No, nämä ovat vielä niin pieniä, että pastaa meni kerralla sen verran vähän, että sain sen ihan helposti tungettua jokaisen suuhun. Jauhelihan syönnin harjoittelu varmaan auttoi asiassa.

Vielä nuo enimmän osan ajasta nukkuvat, mutta ovat kuitenkin alkaneet jo jonkin verran leikkiä. Pikkuisten painimista on hauska katsella ja aika hassuja ääniäkin niistä lähtee.

Tänään sain sitten muutamalta pentuselta ensimmäiset pentupusut. Olin siirtämässä niitä alusten vaihdon jälkeen pahvilaatikosta pentulaatikkoon ja Sini halusi siinä välissä nuolla niiden takapuolet. Siinä sitten meikäläinen pitää paria pentua sylissä ja Sini nuolee. Ja muutama pennuista nuolee sitten minua naamasta. Voi kuinka suloista, pikkuisella pentukielellä.

Tänään oli Kouvolassa koiranäyttelykin. Aiemmin harmitti, kun en voinut Siniä viedä, mutta kun tämä päivä 'valkeni' sateisena, ei enää niin harmittanut. Aluksi meinasin käydä edes katsomassa ja mahdollisesti ostoksilla, mutta kun sade jatkui koko päivän, iski laiskuus ja mukavuudenhalu. Pentujen isukki Huuru oli ROP!

Niin se aika rientää ja Sinin pennut täyttivät eilen jo kaksi viikkoa. Kovasti ovat kasvaneet ja alkaneet jo vähän enemmän liikkua. Silmätkin aukesivat tällä viikolla. Ja pentulaatikon oviaukkoa jouduin eilen korottamaan, kun yksi isoimmista pennuista istui oviaukon kohdalla ja haisteli sekä katseli siihen malliin, että kohta muuten lähden täältä maailmaa tutkimaan. Ei olisi kovin kiva löytää pentuja pitkin huushollia. Sini ei korotuksesta ilahtunut, mutta on nyt kuitenkin taiteillut itsensä laatikkoon ja sieltä pois. Varmaan vähän helpottaa sitten, kun uskallan ottaa turvarimat pois.

Sini raukka on ollut kovilla hoitaessaan suurta pentuettaan. Maitoa on kuitenkin vielä toistaiseksi riittänyt, vaikka nisiä ei ihan kaikille riitäkään. No nopeimmat saavat parhaat annokset. Se on varmaan nopeuttanut pentujen liikkeelle lähtöä. Nisätulehduskin meinasi yhteen nisään tällä viikolla iskeä, mutta sain sen estettyä. Nisä oli jo aika punainen, kuuma ja vähän kova, mutta haudoin sitä kaalinlehdellä ja kauratyynyllä. Sen jälkeen tarkistin, että siitä tulee ihan normaalin näköistä maitoa ja laitoin muutaman pennun yksitellen imemään nisän pehmeäksi.

Tiistaina piti jo leikata pentujen kynnetkin. Olivat niin pitkät ja terävät, että tekivät varmaan jo kipeää Sinille. Aikamoinen urakka tuollaiselta laumalta. Toiset ottivat sen rauhallisemmin, toiset eivät. Ensimmäisen vinkuvan pennun kohdalla Sini kävi tarkistamassa, että mitä minä rääkkään hänen lastaan, mutta sen jälkeen antoi minun hoitaa homman rauhassa. Ja lähipäivinä pitäisi taas ryhtyä hommaan.

Tällä viikolla olin jo töissä. Ruokatunnilla kävin katsomassa, että kaikki on ok ja syöttämässä Sinin ja käyttämässä ulkona. Torstaina tosin jouduin työmatkalle ja olin poissa reilut 6,5 tuntia. Hyvin selvisivät siitäkin, mutta ensi viikolla yritän taas päästä käymään kotona joka päivä. Sitten alkaakin pentujenhoitoloma. Tosin todennäköisesti jo ensi viikolla joudun aloittamaan pentujen lisäruokinnan.

Muutama vierailijakin on jo käynyt. Sunnuntaina kävi äitini ja totesi, että eiväthän ne ole yhtään rumia. Olin saanut mummon pidettyä poissa kertomalla, että koiranpennut ovat pienenä ihan rotan näköisiä. Sinistä oli kiva, kun mummo tuli käymään. Ja eilen mummon mukana kävi veljentyttöni Annu 12 v. Ja sekin oli Sinistä ihan ok. Tänään kävi sitten Harri vähän Sinin kanssa metsälenkillä ja pentuja kuvaamassa. Ei haitannut sekään. Saa nyt sitten nähdä miten käy siinä vaiheessa, kun vieraita ihmisiä alkaa tulla pentuja katsomaan.

Tämä blogin kirjoittaminen on vähän kärsinyt pentujen kuvien ottamisesta ja laittamisesta nettiin. Torstaina oli aikomuksenani kirjoittaa, mutta Soneran palvelimella oli ilmeisesti jotain häiriötä, sillä en päässyt nettiin koko iltana. Vähänkö suututti. No laitan nyt tähän sen kuvan, joka piti laittaa jo torstaina. Eli kuva pennuista varalaatikossa. Pentulaatikko täytyy puhdistaa ja vaihtaa aluset kerran päivässä. Vaihtoa varten minulla on sitten iso pahvilaatikko (autohäkin laatikko) varalaatikkona. Sinne aina kannan pennut vaihdon ajaksi odottamaan. Aluksi Sinikin tunki sinne, mutta nyt on jo antanut pentujen olla yksikseen.

Pennut täyttivät tänään viikon. Alku oli aika rankkaa, kun ei oikein yölläkään osannut nukkua, kun piti vahtia, että ne saavat ruokaa, varsinkin pienimmät ja että Sini ei runno niitä. Viikon puolivälissä siirryin kuitenkin makuuhuoneeseen nukkumaan. Kyllä sitä ensimmäisenä yönä tuli sieltäkin aluksi rynnättyä tämän tästä pentuja katsomaan, mutta jossain vaiheessa väsymys sitten voitti ja tuli vähän nukuttuakin. Vielä viime yönäkin tosin käytiin Sinin kanssa ulkona joskus kolmen jälkeen ja samalla annoin mammalle ruokaa, jotta jaksaa imettää suurta katrastaan. Ja kyllähän se lauma syö. Hirveä kuhina ja huuto alkaa heti, kun Sini menee pentulaatikkoon. Aluksi vietti siellä kaiken aikansa, kävi vain ulkoilemassa minun kanssani. Nyt on muutamana päivänä viettänyt jonkin verran aikaa muuallakin. Nytkin makaa tuossa tietokonepöydän alla. Ja pennut nukkuvat täysillä mahoillaan.

Kovasti ovat pennut kasvaneet. Ei sitä ihan helposti huomaa, kun niitä koko ajan katselee, mutta olen punninnut ne vielä joka päivä, joten painon noususta kasvun näkee. Muutenkin ovat hyvin reippaita ja liikkuvaisia. Kohta varmaan lähtevät kävelemään, kun käyttävät jo aika paljon jalkojaan siihen malliin. Itse asiassa tuossa tänä iltana näytti jo siltä niin kuin jotkut olisivat ottaneet horjuvia askeleita ja sitten mätkähtäneet nurin. Voihan se olla, että vain kuvittelen. Ja aamupäivällä yksi pentu pissasi makuualustan vieressä olevalle sanomalehdelle. Hyvä alku sisäsiiteysopille. No vahinkohan se tietysti oli, mutta näytti ihan siltä niin kuin olisi tehnyt sen ihan tarkoituksella. Silmien avautumista odotellaan jännityksellä. Ja värien kehittymistä. Pentueilmoituksen laitoin nyt kuitenkin tänään kennelliittoon ja siihen kaikkien väriksi sininen. Kaikkein vaalein uros Hietahepokatti vähän arveluttaa. On vielä niin hirveän hailakka ja kellertävä. Pigmentti tuntuu kehittyvän hyvin hitaasti. Anturat ja kirsukin alkavat kuitenkin olla jo aika harmaat, vaikka alkuun ne olivat melkein vaaleanpunaiset. No aika näyttää. Edelleen luulen, että sekin on sininen, mutta muutetaan sitten rekisteröintiä, jos osoittautuukin muun väriseksi.

Ensi viikolla pitäisi taas mennä töihin. Olen sitä jo pikku hiljaa valmistellut. Eilen kävin äidin kanssa hautausmaalla ja olin poissa noin tunnin ja tänään kävin sitten kasvimaalla ja olin poissa vajaa kaksi tuntia. Hyvin olivat mamma ja pesue pärjänneet. Olisi siellä voinut kauemminkin aikaa viettää. Rikat tuntuvat kasvavan kohisten, mutta myös sato kasvaa. Ohessa todisteeksi kuva parista mielestäni aika mittavan kokoisesta retiisistä. Ne olivat suurimmat, mutta aika monta oli melkein yhtä suuria. Ja olivat ihan mehukkaita ja maukkaita. Jo toista satoa eli kylvetty aika myöhään.

Eilen aamuyöstä se sitten alkoi, meinaan Sinin synnytys. Enteitä oli jo toissapäivänä, kun lämpö laski alle 37 ja iltaa kohti levottomuus ja läähätys lisääntyi. Takapihalla mamma yritti kaivaa pesää pihan perällä olevan ruusupensaan juurelle ja sisällä kävi sitten muutamaan otteeseen järjestelemässä uudelleen pentulaatikkoon synnytystä varten valmiiksi varaamani vauvojen hoitoalustat. Tätä ennen pentulaatikossa ei oltu käyty kuin poseeraamassa silloin, kun se valmistui.

Ilmatkin sitten lämpenivät ja asunnon viilentämiseksi pidin takaovea yöllä auki. Kaksi kertaa sain hakea mamman ennen kolmea sisälle ja sen jälkeen päätin varmuuden vuoksi laittaa oven kiinni. Sini oli ilmeisesti päättänyt, että pennut olisi parempi tehdä pihalle. Ensimmäinen pentu syntyi sitten kuitenkin noin 4.40 oikeaoppisesti pentulaatikkoon. Oli tomera tyttö. Tullut äitiinsä, kun oli niin äänekäs. Vähän oltiin Sinin kanssa molemmat hukassa vielä siinä vaiheessa. Sini kyllä puhdisti pennun, mutta napanuoran katkaisemista ei vielä oikein hallinnut, joten se jäi minulle. Sitten punnitus, joka olikin helpommin sanottu kuin tehty. Punnitusta varten varaamani astia oli auttamatta liian matalareunainen. Huutava ja kiemurteleva pentu ei siinä pysynyt. Ei auttanut kuin etsiä isompi kippo. Vaikeaa se oli siinäkin, kun pentu ei pysynyt paikallaan, joten punnitustuloksiin pitää sitten suhtautua tietyllä epävarmuudella, tyyliin jotain sinnepäin. Vähänhän se vaikeuttaa painon seurantaa, mutta ei auta. Tänään punnitseminen sujui ihan yhtä epätoivoisissa merkeissä ja sitten vielä huolestunut mamma lähti alkuun pentulaatikosta jokaisen huutavan pennun perään jättäen muut tylysti sinne. Vakuuttelujen jälkeen uskoi kuitenkin, että minä vain vähän lainaan niitä.

Toinen pentu, tällä kertaa poika tuli sitten tunnin päästä. Sen jälkeen pidettiin parin tunnin väli, ja tuli toinen poika (vihreä sellainen, mutta kovasti elossa) ja siitä reilu tunnin päästä toinen tyttö. Sitten pentuja alkoikin putkahdella tiuhaan tahtiin niin että kasvattajarukka ei meinannut pysyä vahdissa mukana. Puoli yhteentoista mennessä kasassa oli seitsemän penneliä 4 poikaa ja kolme tyttöä. Ihan mukava pesue ja näyttikin siltä, että se jäi siihen. Käytiin Sinin kanssa vähän ulkona pissallakin. Vaan yllätys, yllätys vähän vaille yksi tuli neljäs tyttö ja puolen tunnin päästä viides poika, molemmat olivat vihreitä, mutta hyvissä voimin ja pirteitä. Yhdeksän pentua, aika paljon. Ja siihen olisi saanut jäädäkin. Sini kävi ulkona ja söi ja joi vähän ja hoivaili katrastaan, kunnes puoli kahdeksan jälkeen putkahti ilmoille yllättäen vielä yksi tyttö. Näytti alkuun vähän huonolta, mutta piristyi sitten parkumaan. Vähän oli vaikeuksia saada pikkuista nisälle vanhempien sisarusten sekaan. Neiti oli tyyliä minä itse ja alkoi hirveästi parkua, jos yritin väkisin laittaa nisälle. Saa nyt nähdä miten selviää, äänekäs ja sisukas tuntuu ainakin olevan.

Kymmenen olisi ollut ihan hyvä, puolet poikia ja puolet tyttöjä, niinhän se Minna U. taisi tuolla aiemmin ennustaakin. Vaan ei riittänyt kymmenenkään. Vielä puoli yhdeksän aikaan putkahti maailmaan yksi poika, oikea jytikkä. Pentueen suurin, yli 600 g ja painui heti ahneesti parhaille nisille. Sini jatkoi läähättelyä ja kauhulla odotin, että vieläkö niitä pentuja tulee, mutta onneksi loppu yö synnytettiin sitten vain jälkeisiä ja yritettiin pitää nuo 11 tyytyväisinä. Aika rankkaa. Saisikohan sitä ensi yönä jo vähän nukuttuakin.

Laitan tähän vielä kuvan pesueesta. Värit vähän vaihtelevat, mutta oletan kuitenkin, että kaikki ovat sinisiä. Se suurin mötikkä on tuossa vasemmalla ja pienin oikealla, molemmat poikia.

Tai siis minä lähinnä lompsin, Sinin meno alkaa olla enempi sellaista vaappuvaa ankkakävelyä. Vielä sentään käpsötellään, mutta vauhti ei päätä huimaa ja pitkälle ei enää mennä. Eilen tosin tuossa lähellä metsässä Sini vapaana ollessaan kuvitteli menevänsä variksen perään. Ottikin jokusia juoksuaskeleita pusikossa, mutta huomasi kai itsekin, että ei se nyt oikein suju ja tuli aika nöyrästi pois, kun kutsuin. Sinin masu alkaa siis olla jo melkoinen ja aiheuttaa kaikenlaista kiusaa. Kävellä ei oikein jaksa. Maahan makaamaan on hankala päästä ja ylös myös. Ruoka aiheuttaa ilmavaivoja ja pentuset taitavat jo liikkuakin, ainakin olin jotain tuntevinani ja aiheuttavat inhottavaa oloa. Sini ei oikein saa nukuttua ja läähätyksellään herättää minutkin useita kertoja yössä. Sitten käydään ulkona pisulla tai napostellaan jotain. Kuinkahan vaikeaksi se tässä vielä viikon aikana menee. Tässä tämäniltainen masukuva. En saanut mammakoiraa enää selälleen.

Sää on meidän onneksi ja lomalaisten kiusaksi ollut edelleen mukavan viileä. Tänään oli päivällä jo aika lämmintä ja aurinkoista, kun olin työreissussa Pyhtäällä ja Haminassa. Oltiin tosin iso osa ajasta meren rannalla, jossa tuuli teki ilman aika viileäksi.

Huomenna olisi sitten erkkari. Olisi tehnyt mieli mennä turistiksi, mutta kun Sinin olo on aika tukala, en oikein raaski enää jättää kenenkään hoiviin. Täytyy nyt vain odotella tuloksia täällä kotosalla ja toivoa, että paikalla on paljon kuvaajia, jotka laittavat kuvia nettiin meidän kotijoukkojen iloksi.