Jospa nyt korkkaisi tämän vuoden täällä bloginkin puolella. Mitään ihmeellistä ei olla puuhailtu. Normaalia lenkkiä pakkasista huolimatta ja agilitytreenit kerran viikossa, jos ei ole liian kylmää (lämmittämätön halli ja pakkasraja -13). Lenkkeilyä kylmässä ja lumessa helpottamaan tytöt ovat saaneet uusia vermeitä. Olen valitettavasti oivaltanut nettishoppailun helppouden ja Peten koiratarvikkeessa on ollut hyviä tarjouksia. Klik, klik vaan ja kamat tulevat seuraavana tai sitä seuraavana päivänä postiin (riippuu tilauksen kellonajasta). Tosi kätevää, varsinkin kun työpaikkani on vielä samassa rakennuksessa kuin posti. Vuoden lopulla tosin muutetaan vähän kauemmas. Helppo ja kätevä ei sitten tiedä hyvää kukkarolle. Ja nyt seuraa sitten tyttöjen uuden ja vanhemmankin karderoobin esittelyä.

Lumisia metsälenkkejä varten tytöt saivat Hurtan vedenpitävät fleecepusakat. Kuvan perusteella eivät vaikuttaneet välttämättä hirveän käteviltä, mutta kun tuli tilattua riittävän iso (75 cm), peittyy selkä hyvin ja aika hyvin reidetkin. Edestä ja mahan alta puku suojaa tosi hyvin ja vaikka onkin vähän kova, ei tunnu vauhtia haittaavan.

Kovempiin pakkasiin tuli alesta ostettua uudet Hurtan siniset toppamanttelit. Alla kuvassa tytöillä on myös tossut, kun kuvausaamuna pakkasta oli -28 asetetta ja sellaisessa kelissä tassuja alkaa helposti palella jos vähänkin pysähtyy. Sinin tossut on ostettu jo edellisenä talvena ja Helmille ompelin kirpparilta ostamastani fleecekaulaliinasta omat viime lauantaina.

Eipä noita uusia toppamantteleita olisi tarvinnut ostaa, kun tytöillä on jo samanlaiset ruskeat. Sinillä vanha ja Helmillä syksyllä ostettu.

Vasta tuon kyljistä melkein kaljun agilitykoiran myötä olen ymmärtänyt pukeutumisen merkityksen. Tosin jo ensimmäisellä briardillani Tonilla pidin vanhempana kovalla sateella ensin omaa vanhaa sadetakkiani ja sitten jopa ostin sadehaalarin, jota Helmikin on muutaman kerran pitänyt.

Sinillä samassa kuvassa ihan Sinille ostettu Hurtan haalari ja molemmilla vielä Best Friendin heijastinliivit, jotka ovat yleensä pimeän kelin varusteina sellaisenaan lämpimämmillä keleillä ja kuivemmilla. Mutta koska tuo violetti perintöpuku on Helmille hieman pieni (erityisesti lyhyt selästä), ostin Helmille klik, klik uuden Hurtan ulkoiluhaalarin.

Muita perintökaluja on Obin vanha Hurtan keltainen heijastinliivi, jota Sini on saanut pitää vähän huonommilla keleillä, koska se suojaa tuota Best Friendin liiviä paremmin Sinin huonokarvaista selkää ja kylkiä.

Vielä astetta viileämmille keleille olen sitten aikoinani ostanut Sinille jostain halpiskaupasta kevyesti topatun heijastinloimen.

Ja vielä astetta kylmempiin keleihin tytöiltä löytyy mustat fleecevuoriset loimet sekä Best Friendin ruskeat manttelit, joista isoinkin koko on selästä vähän lyhyt.

Koleammille ja kosteammille keleille heijastinliiviksi löytyy Hurtan Lifeguard Twilight  tai etuosaa paremmin suojaava Polar ja heijastin asusteeksi huomiohuivi. Näistä kaksi viimeisintä tämän talven klik, klik ostoksia.

Sateelta suojaa antaa edellä esiteltyjen haalareiden ohella Hurtan Lifeguard Storm hupparit sekä uutukaiset sadetakit (klik, klik alesta).

Treenejä varten on sitten omat erityiset vetimet. Viileille, mutta ei vielä kovin kylmille keleille autoon ja vuoroa odotellessa löytyy Back On Track verkkoloimet. Niitä pidetään agilitytreenien tai kisojen tai muuten rankemman liikunnan jälkeen myös yöpaitoina. Ja suosittuja ovat siinäkin tarkoituksessa.

Ja kylmempien kelien treeneihin ja kisoihin on sitten vielä Back On Track manttelit.

Elikkä melkoinen määrä löytyy erilaisia pukimia muutenkin niukkaa kaappi- ja naulakkotilaa täyttämään.

Jos tytöt ovat saaneet uusia kuteita (ja pantoja ja taluttimia ja leluja), niin ihan en ole osattomaksi jäänyt minäkään. Tänä vuonna tulee pyöreitä vuosia täyteen, joten vähän förskottina ostin itselleni uuden tietokoneen ja näytön. Ja kun koneen äärellä tulee täällä kotonakin välistä istuttua turhan paljon ja selkä ja hartiat eivät siitä kiitä, hankin myös satulatuolin ja sen kaveriksi säädettävän atk-pöydän. Viikon verran olen nyt yrittänyt totutella, mutta reidet eivät ainakaan vielä ole tottuneet, joten kovin pitkiä aikoja en vielä Salliani pysty käyttämään. Aika näyttää miten meidän käy.

Ja joskus puolen vuoden päästä toivottavasti saan sitten sen oikean "lahjan", punaisen paholaisen, joka osaa myös hiipiä hiljaa kuin pantteri. Tilaus on laitettu vetämään, mutta siitä sitten enemmän joskus syssymmällä.