Sini, Tuulan pikku mammukka täytti tänään 7 vuotta. Isot onnittelut höpönassulle! Tarjolla oli pieni "herkkukakku" ja lahjaksi uusi puoliksi karvainen ja vinkuva patukka. Mammukka niin tykkää vetoleikeistä.
 

Poseeraus pihan alppiruusun edessä ei oikein miellyttänyt, kun kukat kuhisivat kaikenlaisia ikäviä pörriäisiä. Se on siis tullut kesä ja kärpäset sitten viime postauksen. Tai ei keli tänäänkään nyt niin hirveän kesäiseltä tuntunut. Lämpötila himpun päälle 15 ja pientä tihkusadetta siihen aikaan päivästä, kun töiden jälkeen lenkille ennätettiin. On tässä välillä tosin ollut kesäisempääkin. Täällä meillä ei helleraja ihan ole rikkoutunut, mutta jossain päin maata kuitenkin. Ja tytöt ovat ehtineet muutaman kerran uimaankin. Sinin mielestä vesi on tosin ollut vielä vähän kylmää. Reppanalla, kun ei tuo turkki kyljistä juuri lämmitä. Helmi, joka nuorempana ei meinannut millään uskaltaa uimaan, on nykyisin äitiään innokkaampi uimari.

Mitäpä muuta, ei mitään ihmeellistä. Muutamassa agilitykisassa on toukokuun aikana käyty Kotkan suunnalla tavanomaisella tyylillä ja menetyksellä. Sinin kanssa ongelmia aiheuttaa ohjaajan kädettömyys ja hitaus. Ohjaus pitäisi olla tarkkaa ja rauhallista, muuten menee häseltämiseksi. Helmiä sitten taas hirvittää milloin mikäkin. Etenee, jos minä muistan edetä, mutta ongelmia tulee yleensä pujottelussa, jossa vauhti pakostakin hidastuu ja Helmi ehtii ruveta ihmettelemään ympäristöä. Pitäisi viitsiä harjoitella pujottelu niin sujuvaksi ja varmaksi, että menisi edes jonkinmoisella vauhdilla. Vaan laiska minä en ole saanut keppejä viritettyä tuonne takapihalle (tai muuallekaan). Äiti ja tytär ovat niin erilaisia ohjattavia ja muutenkin. Ja painoakin pitäisi pudottaa kaikkien, jotta liikkuminen olisi kevyempää. Mutta kun se on niin vaikeaa, kun herkut maistuu ja muukin syöminen. Kesäkuun ajan on seuran agitreeneissä tauko, eikä lähiseudulla ole kisojakaan tarjolla, joten laiskotteluksi menee. Viimeisellä treenikerralla toukokuun lopulla oli möllikisat ja niissä Helmi yllättäen sijoittui kilpailevissa makseissa kolmanneksi. No syynä ei ollut meidän erinomaisuus vaan se, että rata oli sen verran kimurantti, että vain kolme koirakkoa sai tuloksen, joten niin vaan päästiin hävettävän hitaalla suorituksella palkintopallille.

Muuten ollaan sitten lähinnä lenkkeilty. Muutaman kerran on tehty namijälkiä. Viime viikolla huomasin, että Helmi jäljestää itse asiassa aika kivasti, kun makupaloja on enää harvassa. Hitaasti ja tarkasti toisin kuin äitinsä, joka porhaltaa menemään tyyliin pois alta risut ja männyn kävyt. Niin ovat erilaisia, kuten edellä jo totesin.

Oma aikani on töiden lisäksi kulunut aika paljon kasvimaalla, joka oli tässä välistä jo aivan hirveä viidakko. Voikukat ja muut rikat kasvavat hyvin. Nyt se on jo vähän siistimmän näköinen, mutta vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Omaa pihaakin olen yrittänyt pitää kunnossa, mutta vuohenputket ja voikukat rehottavat sitkeästi. Eilen sain taas ties kuinka monennen kerran tänä kesänä raivattua ruusupenkin esille vuohenputkien sisältä. Vaatisi myrkyn käyttöä, jos siitä riesasta eroon haluaisi, mutta kun ei viitsi koirien takia laittaa. Sinisateiden talvehtiminen ei onnistunut oikein hyvin. Toinen selvisi kuitenkin juuresta hengissä, vaikka köynnösosa paleltuikin. Toinen sen sijaan oli juuresta poikki. En tiedä olinko itse katkaissut ottaessani syksyllä alas vai onko lumi painanut talvella vai ovatko myyrät olleet asialla. Kyseisessä kukkapenkissä myyrien koloja ainakin löytyi. Täytyy miettiä laittaisinko siihen uuden köynnöksen, kun köynnöstukikin on olemassa vai antaisinko olla. Naapurin villiviini tunkee aidan läpi minun puolelle kuitenkin.