Edellisen kirjoituksen jälkeen on ollut päällä sellainen kisaputki, että ei ole ehtinyt blogia kirjoittelemaan. Kisoja ja näytelmiä on riittänyt joka viikonlopulle, parhaimpina on oltu menossa molempina päivinä ja se ainoa sunnuntai, jolloin ei kisoja ollut, piti viettää kasvimaalla sadonkorjuussa. Viikolla on sitten ollut treenit parina iltana, mummon markettipäiviä perjantaisin töiden jälkeen ja töissäkin vielä muutamia vähän pidempiä reissupäiviä. Eli varsinaista matalalentoa.
Kisaputki alkoi ihan mukavasti Helmin kanssa Kouvolan näyttelystä lauantaina 20.8. Juoksut jatkuivat, mutta tärppipäivät taisivat kuitenkin jo olla ohitse. Kiinnostuneille sulhoehdokkaille siis äyskittiin taas normaalisti. Rodun ainoana narttuedustajana Helmi onnistui saamaan ERIn ja vielä SAnkin ja oli sitten ensimmäistä kertaa elämässään VSP. Ihan kivasti kotinäytelmissä.
Seuraavana päivänä 21.8. jälleen kotikisat Kouvolassa, lajina toko ja vuorossa Sini. Ja ei mennyt äidillä yhtä hyvin kuin tyttärellä. Nollia tuli oikein roppakaupalla, mutta väärässä lajissa. Homma meni pieleen heti alussa, kun mentiin kehään. Sinin ympärillä alkoi pyöriä kärpänen. Oli käynyt kakalla vähän ennen kehään menoa, joten peppuun oli ehkä jäänyt jotain "tuoksuvaa". Luoksepäästävyyden ajan Sini malttoi pysyä aloillaan, vaikka kärpänen selvästi häiritsi ja siitä saatiin totuttuun tapaan 10, mutta paikalla makuu meni sitten pieleen. Ei pysynyt montaa sekuntia kärpäsen kiusattavana vaan hilppaisi maten luokse turvaan. Hip hurraa ja nollaputki alkoi! Tuo kärpäsepisodi sai selkeästi herkkiksen hieman pois tolaltaan ja ei ollut oikein kontaktissa koko kisan aikana. Hihnassa seuraaminen oli taattua riekkumista, 6 pojoa ja vapaana seuraaminen sitten vähän haahuilua, eikä niitä perusasentoja tainnut tälläkään kertaa juuri tulla, 7. Liikkeestä maahan meno jäi tekemättä eli taas 0. Luoksetulo oli hyvä, loppuasento vähän vino, mutta siitä 9. Liikkeestä seisominen meni sitten taas perässä kävelyksi eli 0 ja estehypyssä Sini oli jo sen verran paineistunut, että ei hypännyt, vaan jäi vaan ihmettelemään esteen taakse eli neljäs 0. Agilityssä oltaisiin oltu niistä iloisia, mutta nyt ne oli vääriä. Kokonaisvaikutus oli 6 ja yhteensä pisteitä kertyi vain 83 eli ei tulosta. Teki kyllä mieli lopettaa kisaaminen, mutta pahaksi onneksi oli tullut ilmoittauduttua jo pariin muuhun kokeeseen.
Yhteistreenitkin meni seuraavalla viikolla aivan pieleen, joten eipä ollut mieliala kovin korkealla, kun seuraavana lauantaina suuntasimme jälleen kisaamaan, tällä kertaa Elimäelle eli nykyistä Kouvolaa sekin. Kotona (tai siis eri paikoissa lenkkien yhteydessä) oltiin harjoiteltu nami-nami, kiva-kiva meiningillä, joten kisa meni kuitenkin treenejä paremmin. Nollia tuli vain yksi, maahan menosta. Seuraaminen, varsinkin hihnassa oli aivan hirveää riehumista ja haahuilua. Ihan vaan säälistä saatiin 5 pistettä. Vapaana seuraaminen oli taas hiukan parempaa, joten siitä 7. Muut liikkeet menivät sitten tavanomaisesti. Paikalla makaamisesta 9, kun ei noussut lopussa istumaan (tällä kertaa peppu oli asioiden jälkeen pyyhitty
). Luoksetulo 8, oli kai vähän hidas ja loppuasento hieman vino. Seisominen hidas, 9 ja hypyssä ei tainnut taas istua 9. Kokonaisvaikutus tällä kertaa 8 ja yhteensä 143 pistettä ja kakkostulos.Sunnuntaina 28.8. vuorossa oli jälleen kotikisat, tällä kertaa agilityssä. Oli rankka päivä, kun aamulla oli ensin kakkosluokka ja olin siinä ratahenkilönä. Ykköset alkoivat makseilla, joten Sinikin piti ottaa mukaan jo heti aamusta, kun en olisi ehtinyt sitä luokkien välissä hakemaan. Radoista en kyllä enää muista juuri mitään. Ei ne ihan helppoja tainneet olla. Ensin olleelta agilityradalta saimme tulokseksi 10 parilla riman pudotuksella ja yllättäen olimme tuolla tuloksella kolmansia yli 20 koirakon joukossa. Hyppyradalla pudotettiin sitten yksi rima enemmän eli tuloksena 15 ja silläkin viides sija. Loppu varsinkin oli meikäläiselle turhan vauhdikas, joten en pysynyt Sinin perässä. Mutta ihan hyvät kisat olivat, vaikka nollia ei tällä kertaa tullutkaan.
Seuraavana lauantaina 3.9. sitten taas tokoiltiin. Tällä kertaa matkattiin Imatralle asti piirinmestaruuskisoihin. Kisa alkoi hienosti. Kymppi tuli sekä luoksepäästävyydestä että paikalla makuusta, vaikka vierestä lähtikin koira ihan heti. Sitten omaa vuoroamme odotellessa kokeilin läheisellä pyörätiellä vähän eri liikkeitä ja huomasin, että maahan meno ei onnistu. Otettiin sitten ensin käsiavulla ja muutaman kerran jälkeen alkoi onnistua ilman apujakin. Hihnassa seuraamiseen olin hihnan repimisen estämiseksi ottanut metallitaluttimen ja siitä tuntuikin olevan apua. Meni melko mukavasti, mitä nyt perusasento jäi taas liikkeen keskellä tekemättä, mutta silti 7,5 pistettä ja vapaana seuraamisesta jopa 8. Mutta sitten se maahan meno. Eihän Sini taas sitä muistanut, kun oli enempi painetta. Olisi kuitenkin pitänyt ottaa kaksoiskäsky käsimerkillä. Eli taas tuli väärä 0. Ja toinen vielä luoksetulosta. Siinä kävi vähän huono tuuri, kun luoksetulo otettiin aivan parkkipaikan laidalla ja juuri, kun olin ehtinyt sanoa olevani valmis liikkeeseen ja ehdin käskeä Sinin jäämään, lähti vierestä auto ja Sini pomppasi seisomaan. En sitten älynnyt toistaa käskyä, joten eihän Sini tietenkään pysynyt paikallaan, vaan lähti perääni. Seisominen olí taas hidas ja steppasi, kun tulin takaisin, siitä 7,5 pistettä. Hyppy oli sitten aika surkea. Hyppäsi jotenkin kummasti vinossa ja kolisteli pahasti esteen reunoihin, eikä tainnut mennä istumaankaan, joten siitä 7. Kokonaisvaikutus kuitenkin 8. Yhteensä 124 pistettä ja kolmostulos. Ja taas piti miettiä jätetäänkö tähän, kun aina niitä nollia tulee, kun meikäläinen jännittää ja Sini herkkiksenä reagoi siihen sitten niin, että suoritus jää kauas parhaasta osaamastamme.
Kisaputki jatkui 10.9. Helmin kanssa Porvoon näyttelyssä. Ei mennyt yhtä hyvin kuin Kouvolassa. Tuomarisetä oli taas sellainen, joka lähestyi vähän varovasti käsi ojossa eli oli Helmin mielestä tosi epäilyttävä, joten jälleen piti väistellä. Ja liikkeissäkin Helmi oli pahasti perässä vedettävä. Sininen nauha saatiin eli EH. Mutta Brunbergin tehtaanmyymälästä tarttui sentään mukaan halpoja pusuja, nam.
Seuraavana aamuna 11.9. matkattiin Sinin kanssa Nastolaan agikisoihin. Kaksi rataa, molemmat agiratoja. Ihan mukavat radat, mutta molemmilla samat virheet eli puomin alastulokontakti sekä yksi riman pudotus eli tulos 10, jolla sijoitukset 7. ja 5. Ei paha, vaikka tässä lajissa mieluummin niitä nollia otettaisiinkin. Kuvatodisteita kisasta löytyi Villähteen Agility-Urheilijoiden sivuilta:
Ensimmäinen rata vompattielamaa.otukset.fi/kuvat/Vau+viralliset+agilitykilpailut+10.-11.9.2011/11.9.2011/03.+Maksi+1+D/ kuvat 466-477 ja toinen rata vompattielamaa.otukset.fi/kuvat/Vau+viralliset+agilitykilpailut+10.-11.9.2011/11.9.2011/06.+Maksi+1+E/ kuvat 1077-1088. Iltapäiväksi ehdittiin sitten vielä Helmin ja mummon kanssa puolukoita ja sieniä poimimaan.
Tänään eli 17.9. kisaputki jatkui jälleen agiliidolla. Tällä kertaa matkattiin Sinin kanssa Lappeenrantaan, jossa urakoitiin 3 rataa, 2 agia ja 1 hyppis. Startattiin makseista neljänsinä eli turhan alussa, joten ensimmäinen rata oli aivan kauhea, kun en ehtinyt saada Siniltä pahinta virtaa pois ennen radalle menoa. Hylky tuli jo kolmannella esteellä, kun kahden ensimmäisen hypyn jälkeen olisi pitänyt mennä putkeen, mutta Sini valitsikin yllättäen muurin, vaikka mielestäni ohjasin selvästi putkelle. No, ilmeisesti en riittävän selvästi. Loppupäässä meni sitten puolestaan putkeen, kun olisi pitänyt mennä hypylle. Minun moka, kun valitsin väärän ohjauslinjan. Loppusuoralla juoksi vielä toiseksi viimeisen hypyn ohitse, mutta eihän sillä nyt enää ollut väliä. Aika haastava rata oli, ei tullut montaa tulosta. Toinen agirata oli hieman helpompi, mutta oli siinäkin muutamia ansoja. Me ei niihin langettu, mutta puomin alastulokontaktin Sini taas hyppäsi iloisesti ylitse ja keinulta tuli jostain syystä kesken pois, olin kai itse liikaa jäljessä. Siitä saatiin siis kielto, mutta onneksi huomasin laittaa Sinin menemään sen uudestaan. Viimeinen hyppy oli suoraan pussin jälkeen ja Sinillä meni askelmerkit sekaisin tai sitten minä lopetin ohjaamisen liian aikaisin, mutta hyppäsi kuitenkin suoraan riman päälle eli tuloksena 15 ja sillä irtosi sija 14. Ei loistavaa, mutta pääosin ihan tyydyttävä suoritus. Hyppyrata oli sitten aivan hirveä. Muutama tosi ikävä kohta ja muuten varsin vauhdikas. Ohjaamiseni oli aika takkuista, kun olin armottoman myöhässä. Silti onnistuimme pääsemään virheittä toiseksi viimeiselle hypylle, jossa minä olin jo niin paljon jäljessä, että Sini täräytti taas keskelle rimaa, kun ohjaus ei kuulemma ollut päällä. Itselläni ei ole muuta muistikuvaa kuin että en pysynyt vauhdissa lainkaan mukana. Ei siis nollaa siltäkään radalta, mutta toisaalta ei sillä niin väliä, kun meillä jo on se hyppyradan nolla. Tuolla vitosella oltiin sitten neljänsiä eli ihan ei päästy palkinnoille.
Tulokset ovat siis olleet tähän mennessä aika laihoja, mutta putki jatkuu...
Kommentit