perjantai, 22. kesäkuu 2012

Juhannuskieliä


 
Juhannusruusujen kera toivotamme leppoisaa juhannuksen jatkoa!
 

Käytiin tyttöjen kanssa juhannusaaton lenkillä ja olivat sitten vähän niin kuin tätä mieltä koko hommasta:
 

Plääh sinä ja sinun kukkaniittysi!


Plääh, tää ei oo kiva uimapaikka, kun täällä ei oo hyvää järviheinää (=järviruokoa toim. huom)!


Plääh, täällä on kuuma ja ötököitä ja kaikkee!


Plääh, taasko pitäisi poseerata!

 
Siinä sitten kaiken kielen näyttämisen keskellä tytöt toki ehtivät vähän uiskennella. Tässä Helmin tyylinäyte:
 

 
Ja Helmi linssilude osaa söpöstellä kuvissa oikein urakalla (toisin kuin tosikko äitinsä, on ne kaikessa niin erilaisia).
 


 
Mukavan leppoisissa tunnelmissa toivotamme kaikille oikein aurinkoista ja kivaa kesää! Me jatketaan laiskottelua. Ei näytelmiä eikä kisoja ensi viikonlopun agirotua lukuun ottamatta.
 

 

maanantai, 11. kesäkuu 2012

Sini 7 v.

Sini, Tuulan pikku mammukka täytti tänään 7 vuotta. Isot onnittelut höpönassulle! Tarjolla oli pieni "herkkukakku" ja lahjaksi uusi puoliksi karvainen ja vinkuva patukka. Mammukka niin tykkää vetoleikeistä.
 



 

Poseeraus pihan alppiruusun edessä ei oikein miellyttänyt, kun kukat kuhisivat kaikenlaisia ikäviä pörriäisiä. Se on siis tullut kesä ja kärpäset sitten viime postauksen. Tai ei keli tänäänkään nyt niin hirveän kesäiseltä tuntunut. Lämpötila himpun päälle 15 ja pientä tihkusadetta siihen aikaan päivästä, kun töiden jälkeen lenkille ennätettiin. On tässä välillä tosin ollut kesäisempääkin. Täällä meillä ei helleraja ihan ole rikkoutunut, mutta jossain päin maata kuitenkin. Ja tytöt ovat ehtineet muutaman kerran uimaankin. Sinin mielestä vesi on tosin ollut vielä vähän kylmää. Reppanalla, kun ei tuo turkki kyljistä juuri lämmitä. Helmi, joka nuorempana ei meinannut millään uskaltaa uimaan, on nykyisin äitiään innokkaampi uimari.

Mitäpä muuta, ei mitään ihmeellistä. Muutamassa agilitykisassa on toukokuun aikana käyty Kotkan suunnalla tavanomaisella tyylillä ja menetyksellä. Sinin kanssa ongelmia aiheuttaa ohjaajan kädettömyys ja hitaus. Ohjaus pitäisi olla tarkkaa ja rauhallista, muuten menee häseltämiseksi. Helmiä sitten taas hirvittää milloin mikäkin. Etenee, jos minä muistan edetä, mutta ongelmia tulee yleensä pujottelussa, jossa vauhti pakostakin hidastuu ja Helmi ehtii ruveta ihmettelemään ympäristöä. Pitäisi viitsiä harjoitella pujottelu niin sujuvaksi ja varmaksi, että menisi edes jonkinmoisella vauhdilla. Vaan laiska minä en ole saanut keppejä viritettyä tuonne takapihalle (tai muuallekaan). Äiti ja tytär ovat niin erilaisia ohjattavia ja muutenkin. Ja painoakin pitäisi pudottaa kaikkien, jotta liikkuminen olisi kevyempää. Mutta kun se on niin vaikeaa, kun herkut maistuu ja muukin syöminen. Kesäkuun ajan on seuran agitreeneissä tauko, eikä lähiseudulla ole kisojakaan tarjolla, joten laiskotteluksi menee. Viimeisellä treenikerralla toukokuun lopulla oli möllikisat ja niissä Helmi yllättäen sijoittui kilpailevissa makseissa kolmanneksi. No syynä ei ollut meidän erinomaisuus vaan se, että rata oli sen verran kimurantti, että vain kolme koirakkoa sai tuloksen, joten niin vaan päästiin hävettävän hitaalla suorituksella palkintopallille.

Muuten ollaan sitten lähinnä lenkkeilty. Muutaman kerran on tehty namijälkiä. Viime viikolla huomasin, että Helmi jäljestää itse asiassa aika kivasti, kun makupaloja on enää harvassa. Hitaasti ja tarkasti toisin kuin äitinsä, joka porhaltaa menemään tyyliin pois alta risut ja männyn kävyt. Niin ovat erilaisia, kuten edellä jo totesin.

Oma aikani on töiden lisäksi kulunut aika paljon kasvimaalla, joka oli tässä välistä jo aivan hirveä viidakko. Voikukat ja muut rikat kasvavat hyvin. Nyt se on jo vähän siistimmän näköinen, mutta vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Omaa pihaakin olen yrittänyt pitää kunnossa, mutta vuohenputket ja voikukat rehottavat sitkeästi. Eilen sain taas ties kuinka monennen kerran tänä kesänä raivattua ruusupenkin esille vuohenputkien sisältä. Vaatisi myrkyn käyttöä, jos siitä riesasta eroon haluaisi, mutta kun ei viitsi koirien takia laittaa. Sinisateiden talvehtiminen ei onnistunut oikein hyvin. Toinen selvisi kuitenkin juuresta hengissä, vaikka köynnösosa paleltuikin. Toinen sen sijaan oli juuresta poikki. En tiedä olinko itse katkaissut ottaessani syksyllä alas vai onko lumi painanut talvella vai ovatko myyrät olleet asialla. Kyseisessä kukkapenkissä myyrien koloja ainakin löytyi. Täytyy miettiä laittaisinko siihen uuden köynnöksen, kun köynnöstukikin on olemassa vai antaisinko olla. Naapurin villiviini tunkee aidan läpi minun puolelle kuitenkin.

lauantai, 21. huhtikuu 2012

Korkkausta

Pääsiäiset on vietetty ja kevätkin on edistynyt. Laitetaan tähän kuitenkin kuvitukseksi yksi keväisempi kuva pääsiäiseltä, kun en ole tuoreempiakaan saanut otettua.

 

 

Viimeiset vanhan loman päivät tuli sitten vietettyä viikolla. Sää ei hirveästi suosinut tällä kertaa, mutta eipä se pahemmin haitannut. Teemana oli ajoneuvojen huoltoa. Maanantaina ensin hankintojen tekoa, mutta sain minä auton tuulilasinpyyhkijän sulat vaihdettuakin. Nevoja piti tosin kysyä jo ostaessa, kun muistin kuinka viimeksi yrittäessäni jäi vaihtamatta, kun en saanut vanhoja sulkia irti. Nyt oli eri auto, mutta ei se ohjeidenkaan kanssa meinannut tälläkään kertaa onnistua. Pienellä pähkäilyllä ne sitten kuitenkin irtosivat ja uudetkin sain paikalleen. Hyvä minä!

Tiistai meni sitten jännittäessä Sinin kanssa agilityn kisakauden korkkausta Kotkan iltakisoissa. Ihan kivasti se meni. Ensin oli hyppyrata, jossa Sini innoissaan varasti lähdössä ja siinä häslingissä tiputti ensimmäisen tai toisen riman (en muista). Loppu rata meni hienosti virheittä eli tuloksena vitonen. Agilityradalla oli haastava alku, kun pujottelu oli heti toisena esteenä ja siitä sitten tiukka 180 asteen kääntö hypylle A-esteen edestä. Onnistuin kuitenkin sen luovimaan ja muunkin osan radasta, kunnes loppusuoralla olleella puomilla Sini loikkasi alastulokontaktin. Siinä meni mahdollisuudet nollaan. Mutta ihan tyytyväinen täytyy olla avaukseemme. Ei me noita vitosiakaan kovin usein olla saatu. Illan pimetessä pääsimme sitten kymmenen tienoilla aloittamaan kotimatkan. Onneksi oli loma eikä aikaista herätystä seuraavana aamuna.

Keskiviikkona oli vuorossa seuraava ajoneuvon huolto eli polkupyörän takakumin vaihto. Se oli tyhjentynyt talven aikana ja ilmeisesti puhjennut joko varastossa tai syksyn viimeisellä ajelulla, kun ilma ei pysynyt pumppaamalla. Aluksi ajattelin viedä huoltoon, koska en ollut tuosta 7-vaihteisesta koskaan vaihtanut takakumia, kun siinä on se vaihde hankalasti takapyörässä kiinni. En sitten kuitenkaan viitsinyt lähteä pyörää kuljettelemaan, vaan päätin yrittää itse. Googlella vaan ohjeita netistä ja ihan hyvin se meni. Sotkuista touhua, mutta tulihan tehtyä. Nyt voi sitten korkata pyöräilykaudenkin joku kaunis päivä.

Torstaina oli viimein vuorossa kesärenkaiden vaihto autoon. Melkoista punnertelua sekin ja sottaista. Pitäisiköhän jatkossa teettää ammattilaisilla. Viime keväänä meni niin kivuttomasti, kun ostin uudet kesärenkaat ja ne laitettiin sitten suoraan alle. Renkaiden vaihdon jälkeen sitten lenkille ja nyt korkattiin Tykkimäen metsikössä jälkikausi. Helmille ihan lyhyt pätkä yhdellä kulmalla ja nameja muutaman askeleen välein. Ajoittain ihan hyvää työskentelyä, mutta ajoittain unohtui, mitä ollaan tekemässä. Sini sai vähän pidemmän ja haastavamman pätkän. Ei tosin mikään pitkä sekään, kun metsässä oli sielläkin vielä paikoin lunta. Jäljellekin sattui pieni lumipainanne ja lisäksi kävelytien ja sitä reunustavan noin metrin levyisen lohkareikon ylitys. Sini oli tyypillinen itsensä eli liikaa vauhtia ja liian vähän keskittymistä. Jälki oli liian tuore, joten ajoi vähän sivussa ja osittain niitä muutamia makupaloja etsien, mutta ei nyt ihan paha kevään ensimmäiseksi. Ja kun homma on meille vain huvia.

Tänään oli sitten vuorossa oman seuran agilitykisat ja Helmin vuoro korkata kisaura. Vähänkö jännitti. Mittaus ei mennyt kovin loistavasti, mutta se nyt on tuon kokoisella lähinnä muodollisuus. Ja sirukin löytyi korvan takaa. Ensin oli vuorossa hyppyrata, joka tehtiin Sinin kanssa ensimmäisinä. Meni ihan kivasti tälläkin kertaa. Taas vitonen yhdestä riman pudotuksesta. Yllätys että ei pudottanut enempää, kun rimat oli 60 cm:ssä (Kotkassa 55 cm) ja me ollaan treeneissä talven ajan tehty enimmäkseen 55 cm tai matalampia. Päästiin melkein palkinnoillekin, sillä hävittiin kolmas sija noin yhdellä sekunnilla. Helmin vuoro oli sitten reilun 20 kilpailijan loppupäässä. Ihan kivasti se meni eli Helmi liikkui, tosin omaan hitaaseen tyyliinsä. Helmillä ei kuitenkaan ole sellaista paloa radalle kuin Sinillä ja sitä hirvittää sen verran, että ei keskity riittävästi vaan roiskii hyppyjä miten sattuu. Eli rimoja tippui aika paljon (6 kpl) ja ihanneaikakin hieman ylittyi. Helmi oli viimeinen tuloksen saaneista 35,38 virhepisteellä. Agilityradalla oli aika kimurantti alku ja se meni Sinin kanssa jotenkin pieleen niin, että Sini kaatoi toisen hyppyesteen. Loppu rata meni sitten rimoja roiskien. Ohjasin vähän huolimattomasti. Rimojen lisäksi taisi taas tulla virhe myös puomin alastulokontaktilla. Tuloksena surkea 25 ja sillä sijoitus 15. Helmi meni samaan tyyliin kuin hyppyradankin, mutta vauhti oli vielä hitaampi, kun kävi välillä haistelemassa putken painoja ja kontaktiesteilläkin mentiin aika hitaasti. Tuloksena sama 6 riman pudotusta kuin hyppyradalla, mutta huomattavasti enemmän yliaikaa ja tuloksella 50,54 sijoitus 17. eli taas viimeinen ei hylätty. Katsotaan nyt miten Helmin kanssa jatketaan. 

perjantai, 6. huhtikuu 2012

Pääsiäistä

Makoisaa pääsiäistä!

Talvi ei tunnu vielä luovuttavan otettaan. Tänäänkin on taas saatu sentti tai pari uutta lunta. On sitä tullut muutamana muunakin päivänä tällä viikolla ja yöt ovat olleet pääasiassa kylmiä, joten entinenkään lumi ei ole hirveästi sulanut. Siitäkin huolimatta nautitaan pääsiäisestä herkkuineen!

 Toissapäivänä saimme nauttia tänä talvena ensimmäistä kertaa kunnon hankikelistä. Ja kyllä me nautittiinkin, kun voitiin kulkea poluista piittaamatta pitkin hakkuuaukeita, taimikoita ja sähkölinjoja aivan uusia reittejä, joita kesäkelillä ei viitsi risukoiden ja kuran takia kulkea. Muutenkin ollaan nyt yritetty kulkea lumisia reittejä, jotta säästyttäisiin ravalta. Vaan ei sitä ihan joka päivä jaksa hangessa tarpoa, varsinkin kun plussakelillä tahtovat jo polutkin pettää. Suihku on siis viime aikoina ollut ahkerassa käytössä ja tulee varmaan olemaan vielä jonkin aikaa.

Treenirintamallakin ollaan jo alettu vähän heräillä talviunilta. Sunnuntaina lenkin yhteydessä otettiin hieman parkkistokoa. Ihan mukavasti nuo molemmat muistivat liikkeitä, vaikka taukoa on ollut aika lailla. Ja olivat aivan innoissaan, kun saivat tehdä jotain. Täytyy varmaan yrittää ryhdistäytyä ja tehdä vähän useammin.

Eilen haettiin puolestaan kisatunnelmaa agilitystä, kun seuran rataharkkojen tilalla oli epävirallistakin epävirallisemmat leikkimieliset ratismöllikisat. Rataharkoissa ei olla käyty pitkään aikaan, mutta nyt päätin lähteä kokeilemaan miten kisaaminen onnistuisi. Erityisesti Helmin kanssa, kun ei olla käyty kuin muutamassa möllikisassa. Mutta Sinilläkin on edellisistä kisoista jo aika kauan, joten ihan hyvä harjoitella, jos meinataan vielä oikeisiin kisoihin mennä. Helmi urakoi urheasti neljä lähtöä. Ensin mölliradan kahteen kertaan. Saman radan sai siis mennä halutessaan kaksi kertaa ja parempi tulos jäi voimaan. Rata oli helppoakin helpompi, vain hyppyjä ja putkia aika simppelisti ja hypytkin matalalla. Ensimmäinen yritys tuottikin heti nollan, mutta vauhtihan Helmillä on hidas, joten suklainen voittopotti jäi saavuttamatta (onneksi). Toisella yrittämällä ohjaaja hutiloi ja Helmi tiputti 2 rimaa.

 Kilpailevien radan molemmat menivät kaksi kertaa. Se olikin sitten jo ihan oikea kakkosluokan tasoa oleva rata, jossa varsinkin yksi kolmen hypyn ryhmä oli minulle haastava. Ja pujotteluunkin oli aika hankala kulma ohjata. Oli siellä muutamia muitakin vähän hankalia paikkoja, mutta ei hirveä vaikea kuitenkaan. Sinin ensimmäinen yritys oli aivan kamala. Mammukka oli kerännyt kierroksia ensin autossa odotellessaan ja sitten vielä hallissa odottaessaan vuoroa, muiden menoa katsellen. Päästiin me se haastava hyppyryhmä yhdellä pudotuksella, muta sen jälkeen mopo karkasi lapasesta ja kävi hyppäämässä loppusuoralla olevan pituusesteen kulmittain. Eli hylky tuli, mutta matka jatkui. Toinen hylky olisi sitten tullut vähän myöhemmin, kun Sini meni A-esteelle eikä sen alitse vedettyyn putkeen, jonne yritin ohjata. Tuli siellä varmaan muitakin virheitä, mutta en muista. Toisella kertaa odotettiin omaa vuoroa ulkona ja pahin höyry oli muutenkin jo päässyt ensimmäisellä radalla, joten Sini pysyi vähän paremmin hanskassa. Tulokseksi saatiin 10 eli yksi virhe ja yksi kielto. En muista tiputtiko jonkun riman vai tuliko puomin alastulokontaktista. Kielto tuli kai pujottelusta. Helmi sai ensimmäisellä yrittämällä tulokseksi 25. Siinä taisi olla kolme riman pudotusta ja sitten kaksi kieltoa, jotka taisivat molemmat olla pujottelusta. Toisella tulos oli hiukan parempi eli 20 ja niistä 15 tuli pujottelusta eli kaksi kieltoa ja yksi virheellinen väli. Rimoja tippui siis muistaakseni vain yksi, mutta aikaa paloi tuossa pujottelussa muutenkin hitaan koiran kanssa. Kaikesta huolimatta olin tosi tyytyväinen Helmin suoritukseen. Ehkä sitä vauhtiakin vielä joskus tulee lisää, kun varmuus kasvaa. Ja ihan kivasti Sinikin meni tuolla toisella yrityksellä. Näilläkin suorituksilla jäätiin kauaksi namipotista. Mutta kyllä niitä herkkuja löytyy kotoakin.

 

sunnuntai, 25. maaliskuu 2012

Kesää kohti

Viime yönä siirryttiin kesäaikaan ja kevään merkkejä on ollut nähtävissä jo pitkään. Ensimmäinen varma kevään merkki oli joskus helmi-maaliskuun vaihteessa, kun muurahaisarmeija hyökkäsi jälleen sisätiloihin. Marssi oli meneillään vasta kylpyhuoneessa, kun huomasin. Ei muuta kuin vastahyökkäykseen: vihreä minibaari saunaan ja seuraavana päivänä ei näkynyt enää yhtäkään tunkeilijaa. Tosi tehokas baari.

 

Lintusilla on myös jo jonkin aikaa ollut kevättä rinnassa. Reipasta titityytä on kuulunut jo pitkään ja harakatkin ovat pitäneet lemmekästä kujerrustaan. Myös tikkojen pärryyttely on alkanut ja viime aikojen lämpiminä päivinä luonnon äänimaailma on lisääntynyt selvästi. Tänään huomasin myös, että pieniä laikkuja maata on jo näkyvissä muuallakin kuin talojen seinustoilla. Aurinkoisissa paikoissa puiden juurilla sekä rinteissä oli jo pientä lupausta lumettomista ajoista. Pääosin maastossa on kuitenkin vielä lähes 50 cm lunta.

Treenirintamalla ollaan edelleen oltu laiskoja. Ainoastaan agilityä on viitsitty harrastaa. Ja kisoissa tai näytelmissä ei olla käyty ollenkaan. Viime vuoden aktiivisuudesta palkinto tuli kuitenkin postissa.

 

Ei sitä aina jaksa niin aktiivinen olla. Sen sijaan ollaan nautittu ihanista kevätilmoista. Maaliskuun alussa olin pari viikkoa lomalla ja yhtenä päivänä käytiin mm. Lappalanjärvellä paistattelemassa päivää.

 

Helmi sai myös nauttia munailusta vähän isommassa tilassa. Ei kovin hyvä idea, sillä munahan meni kovaa ja Helmi mukana kuuroin korvin kohti horisonttia. Ei siinä mitään, mutta kun järvellä oli muitakin ulkoilijoita. Hiihtäjät koirilla tai ilman tai pilkkijät eivät olisi varmaan olleet iloisia törmäilevästä munasta ja munan lennättäjästä. Mamma vähän auttoi vauhdin hillitsemisessä käymässä ajoittain pysäyttämässä munailijan.

 

 

Kesken loman joku täytti pyöreitä vuosia. Juhlia ei pidetty, mutta äiti ja veli perheineen käväisivät ja linssiluteet Helmi etunenässä tunkivat kuviin. Tässä veljentyttöni otos iloisesta pikku juhlijasta:

 

 

Ja linssilude tunki kuvaan myös, kun otin kuvia kukista ja korteista. Onnistutko pongaamaan?

 

 

Loman päätteeksi saatiin sitten jo sateisempiakin kelejä ja pääsin kokeilemaan Mustin ja Mirrin alesta ostamaani tyttöjen sadetakkien kanssa yhteen sopivaa pukua. Tässä ei kolme marjaa vaan kolme vihreää metsän henkeä.

 

 

Laitetaanpa tähän nyt yksi syy siihen, miksi pidän Sinillä mielellään myös mahan peittäviä mantteleita tai pukuja (mm. tuo polar huomioliivi noissa Lappalan kuvissa). Valkoisten korvankärkien lisäksi ensimmäinen merkki sinisen koiran syndroomasta oli Sinin vatsan karvaton laikku. Ensin luulin, että se johtui valjaista, joita Sinillä nuorempana usein pidin. Mutta eihän se hävinnyt, vaikka lopetin valjaiden käyttämisen. Ja iän myötä se on tullut suuremmaksi. Tässä Sinin kalju masu rintakehän syvimmästä kohdasta.

 

 

Tarkoitus ei ollut tuota laikkua kuvata, mutta otin siitäkin kuvan samalla, kun kuvasin Sinin nivusia. Eilen huomasin, että ne ovat aivan kamalan näköiset. Jo aiemmin talvella huomasin, että takkien kuminauhat taitavat hangata ja en ole niitä sen jälkeen pitänyt kiinni kuin satunnaisesti. Ilmeisesti jotain ärsytystä on jäänyt tai sitten joku muu ärsyttää, mutta mammukka on onnistunut nuolemaan nivusensa aika pahan näköisiksi. Nyt sitten yritetään hoitaa ne kuntoon ja nuolemisen estämiseksi joutuu liian innokas itseään hoitava käyttämään ei niin edustavaa 'pukua' eli meikäläisen vanhaa t-paitaa. Hyvin se on tuonkin vaatteen ottanut, mutta kuvauksesta ei ollut kovin mielissään.

 

 

 

Ulkomuoto ei muutenkaan ole kovin edustava. Joku on ollut myös aika laiska harjaamaan ja lisäksi on alkaneet kevään 'ihanat' rapakelit. Eli kuvat on otettu, kun ollaan juuri tultu lenkiltä ja käyty suihkussa. Ja sitä suihkuttelua sitten varmaan riittää joksikin aikaa. Kesää odotellessa.

  • Sivut

  • Henkilötiedot

    Briard-neito Sinin, tyttärensä Helmin ja emäntänsä Tuulan elämää.
     

  • Tagipilvi