Kisaputki on jatkunut entiseen tahtiin ja yhtä laihoin tuloksin, joten eipä ole viitsinyt kirjoitella. Laitetaan nyt kuitenkin kootut selitykset.

Eli 24.9. jatkettiin Sinin kanssa tokolla Mikkelissä. Aikainen herätys ja kurja keli: vettä tihutti ja oli hirveän kylmä. Eli mieliala ei ohjaajalla ollut kovin korkealla. Paikka oli keskellä ei mitään (peltoja, lintulutakko yms.) ja keli sopivan kostea, joten metsästyskoira Sinin nenä oli auki ja korvat pääasiassa kiinni. Paikalla makuu meni kuitenkin vielä ihan hyvin, mitä nyt nousi ylös ennen käskyä. Hihnassa seuraamisessa huomio oli sitten kyllä enimmäkseen ympäristössä ja tuomari totesikin, että mahtaakohan se pysyä mukana, kun hihna irrotetaan. No yllättäen pysyi aika hyvin ja saatiin jopa 8 pistettä. Maahan meno sitten taas vaihteeksi nollattiin, vaikka sitä oli erityisesti treenattu. Mutta ei se onnistu, jos Sini käy liian kierroksilla. Loput liikkeet menivät sitten kohtuullisesti, mutta tuon yhden nollan vuoksi ykköstulos jäi taas haaveeksi.

Sitten huristettiin pikapikaa kotiin ottamaan Helmi kyytiin ja suunnattiin oman seuran hallille epävirallisiin seuran mestaruus agilitykisoihin. Helmin kanssa aloitettiin ja meikäläinen unohti radan melkein alkumetreillä. Siinä sitten hetken ihmetellessäni kontakteja rakastava koiruuteni valitsi itse seuraavaksi esteeksi A:n, joka oli väärä valinta, joten hylky tuli. Muuten Helmi meni ihan mukavasti, hitaasti, mutta Helmiksi suht koht sujuvasti kuitenkin. Sinin kanssa rata oli sitten jo helpompi muistaa, mutta tuttuun tyyliin virheitä tehtiin aika lailla, tuloksella 20,65 päästiin kuitenkin ´vielä hyppyradalle taistelemaan seuran mestaruudesta. No siellä sitten tuli hylky, kun Sini ensin tiputti yhden riman ja tuli sitten huonosti ohjattuna tolppien välistä takaisin.

Seuraavana viikonloppuna eli 2.10. ajeltiin Sinin kanssa taas Mikkeliin, tällä kertaa agiliitämään. Keli oli kuiva, mutta hirveän kylmä. Ei se Sinin tahtia haitannut. Radat olivat ihan mukavia, eivät hirveän helppoja, mutta eivät mahdottomiakaan. Ensimmäisellä agilityradalla nolla oli aika lähellä. Onnistuin kuitenkin ohjaamaan Sinin radan loppupuoliskolla puomille jotenkin huonosti niin, että se putosi ylös mennessä ja jouduttiin ottamaan uudestaan. Tuloksena siis 5, jolla jäätiin nippa nappa palkinnoilta neljänsiksi. Toisella agilityradalla puomi oli aika alussa ja Sini hyppäsi vauhdikkaasti alastulokontaktin ylitse. Lisäksi sössin pujotteluun ohjauksen, joten siitä kiellosta toinen vitonen eli tulos 10. Hyppyradalla olin sitten jo ihan radan alkupäässä myöhässä ohjaamassa Siniä putken jälkeen kääntymään pujotteluun. Koira pääsi pujahtamaan selän taakse ja sieltä toisessa suunnassa olleelle hypylle. Mutta eipä tuosta olisi nollaa tullut kuitenkaan, kun alla oli jo yksi tiputettu rima. Loppu meni sitten ihan mukavasti.

Seuraavana viikonloppuna 9.10. jatkettiin Sinin kanssa agiliitelyä Haminassa. Jälleen kolme rataa, mutta tällä kertaa aloitettiin hyppiksellä. Huolimatonta ohjausta, tuloksena kaksi riman pudotusta ja yksi kielto hypyllä eli 15. Ensimmäisellä agilityradalla sitten paukkui kontaktit sekä A:lla että puomilla eli tulos 10 ja toisella agiradalla jälleen loikka puomin kontaktin yli ja lisäksi vielä saatiin kielto yhdeltä hypyltä ja pudotettiin vielä yksi rima eli taas tulos 15.

Seuraavalla viikolla käytiin tyttöjen kanssa hakemassa rabies-rokotukset. Samalla otatin verikokeet. Molemmilta laaja verenkuva sekä kilpirauhasarvot. Kaikki kunnossa ainakin niiltä osin.

Sitten 16.10 suunnattiin taas Mikkeliin tokoilemaan. Ja kylmää oli tälläkin kertaa. Paikalla makuu meni loistavasti, mutta sitten alkoi taas alamäki. Hihnassa seuraamisessa Sini taas tuttuun tyyliinsä oli turhan innokas ja onnistuin sotkemaan taluttimen sen jalkoihin pariinkin kertaan. Ei kaunista ja tuloksena 6. Taluttimetta seuraaminen sen sijaan suhteellisen mallikasta, 8,5 pistettä. Maahan menossa on ollut ongelmia, joten varmistelin käsimerkillä, mutta siltikin meni hitaasti ja saatiin vain 5. Luoksetulo oli hieno, hieman vino loppuasento, joten 9 pistettä, mutta liikkeestä seisominen sitten vuorostaan nollille perässä hiippaillen. Eli mahdollisuudet ykköstulokseen menivät jälleen.

Vaan ei me vieläkään luovutettu. Seuraavana viikonloppuna 22.10. huristeltiin vaihteeksi Porvooseen tokoilemaan. Paikka oli pieni halli. Ihan kiva, kun ulkona oli kosteaa ja kylmää, mutta Sinistä paikka oli vähän liiankin kiva. Alku meni taas loistavasti eli luoksepäästävyys ja paikalla makuu 10, mutta sitten seuraamiset oli molemmat aivan kamalaa riekkumista, pisteitä molemmista 6,5. En tiedä vaikuttiko se, että hallissa oli agilityesteitä vai oliko vire muuten vaan liian korkea. Maahanmeno meni nollille, kun Sini oli melkein metrin minun edellä siinä vaiheessa, kun piti antaa käsky. Siis eihän se mitään kuunnellut. Ja seisomisessakin ensin pysähtyi, mutta hiippaili sitten kuitenkin perässä. Pöh! Ei me kohta taideta enää kehdata naamaamme tokokehissä näyttää.

Viime viikonloppuna Sini sai huilia, mutta putki jatkui Helmin kanssa Suomen Briard ry:n järjestämällä luonnetestillä Tampereella. En ollut hirveän innokas menemään ja olinkin ilmoittanut Helmin vain sillä tavoin, että jos tulee peruutuspaikka ja kukaan muu briardi ei ole tulossa, niin me voidaan tulla. No perjantaina saatiin sitten ilmoitus, että peruutuspaikka olisi tarjolla. Mentiin sitten kuitenkin, vaikka Helmin valeraskausmielentila ei välttämättä ollut vielä täysin ohitse. Mutta eipä odotukset nyt muutenkaan olleet kovin korkealla. Luoksepäästävyys oli täysi arvoitus. Voisi mennä ok tai sitten ei. No ei mennyt. Tuomari oli epäilyttävä ja se piti yrittää haukkumalla karkottaa. Helmin kokemukset vieraista ihmisistä eivät pentuajan jälkeen ole kovin suuret. Enimmäkseen ikävistä näyttelytuomareista, jotka tulevat kopeloimaan. Mitään varsinaista harjoittelua ei olla sen suhteen tehty. Ja ei meillä kotonakaan käy juuri ketään, paitsi Harri ja muutama lähisukulainen joskus harvoin. Hyväksyy kyllä vieraatkin ihmiset, jos saa rauhassa itse käydä morjestamassa, mutta ei mitenkään ole ihmisistä erityisen kiinnostunut ja kutsuvat ja lepertelevät ihmiset ovat erityisen epäilyttäviä. Muuten testi meni aika lailla odotetusti. Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa tulokset kotisivuiltamme ja katsomassa videot kuvagalleriastamme. Helmi ei ole erityisen innokas leikkimään muulla kuin palloilla ja pimeässä huoneessa olisin ollut enemmän ihmeissäni, jos se olisi tullut ilman apuja minun luokseni kuin siitä, että se ei tullut. Helmi nyt vaan on sellainen hidas ja tuumaileva. Esimerkiksi kun kutsun sitä kylppäriin tassujen pyyhkimistä varten, se tulee yleensä vasta useamman kutsun ja houkuttelun jälkeen. Se on sellainen hidas blondi. Tokossa luoksetulo tosin on ihan tsäpäkkä, mutta muuten tuntuu, että piuhat on aika pitkät. Ja sitten vielä sellainen tekijä, jonka vaikutusta en osaa arvioida ovat muut koirat. Helmi on niiden suhteen erittäin epäluuloinen. Luonnetestissähän ei ole muita koiria näkyvillä, mutta hajuja on. Ja Helmi tuntuu haistavan tai muuten vain vaistoavan toiset koirat hyvinkin kaukaa. Esimerkiksi lenkillä saattaa yhtäkkiä alkaa hidastelemaan tai jäkittämään ja jonkin ajan päästä sitten tulee toinen koira vastaan tai jostain muusta suunnasta. Ilmiö on havaittavissa myös metsälenkeillä.

Eilen Helmillä oli sitten toinen rankka päivä eli sterilisaatio. Kun mahdollisuus oli, valittiin kevyempi versio eli tähystyksellä tehtävä munasarjojen poisto. Leikkaus oli mennyt hienosti ja haava oli tosi pieni, vain pari senttiä. Kun Sini leikattiin aamulla, sain sen kotiin vasta joskus neljän aikoihin. Helmi leikattiin joskus kymmenen jälkeen ja ennen yhtä soittivat jo hakemaan kotiin eli ilmeisesti nukutus on lyhyempi ja siitä herääkin nopeammin. Tai no kyllähän tuo kotona nukkui suunnilleen koko lopun iltaa ja seuraavan yönkin. Tänään on ollut jo varsin pirteä. Lyhyitä lenkkejä on tehty useampia. Ruoka maittoi jo eilen ja yhtään ei ole valittanut. Kipulääkettä saatiin 3-4 päiväksi, mutta antibiootteja ei kuulemma tarvita kuin lääkärissä annettu annos. Haava on liimattu, joten tikkien poistoonkaan ei tarvitse mennä, mutta hihnaliikuntaa pitää harrastaa 10 päivää.

Tästä tuli nyt sitten tällainen kisatilitys. Muuten ollaan lähinnä lenkkeilty ja käyty molempien kanssa maanantaisin agilitytreeneissä ja Sinin kanssa keskiviikkoisin tokotreeneissä. Omineen on myös vähän tokoiltu, mutta eipä juuri muuta. Pari kertaa lyhyet jäljet molemmille ja Sini sai vielä ekstrana yhden eilen, kun käytiiin kahdestaan metsälenkillä sillä aikaa, kun Helmi oli leikkauksessa. Ehkä tässä pikku hiljaa aletaan odottaa talven tuloa, vaikka lämmintä on luvattu lähipäiviksikin.