Joulu meni ja Helmi sai kuin saikin lahjaksi kovasti toivomansa valkean joulun. Aatonattoiltana alkoi pyryttää ja sade jatkui lumisena jonnekin puolen päivän tienoille jouluaattona. Lunta ehti tulla reilut 10 senttiä. Tosi ihanaa, vaikka aattoiltapäivänä hautausmaille ajellessa keli olikin hieman haastava, kun sade oli muuttunut vedeksi ja tielle kertynyt lumi ikäväksi loskaiseksi sohjoksi. Aurausporukkakin oli lähtenyt jo hyvissä ajoin joulun viettoon, joten mössö pysyi tiellä ja autokin, kun ajoi kieli keskellä suuta kaahailematta.

Joulupäivä valkeni pikku pakkasessa ja kun luntakin oli vielä jäljellä, pääsi Helmi testaamaan messarista joululahjaksi ostamaani munaa. Ja se oli tosi mahtava. Vauhtia vaan oli niin paljon, että hyviä kuvia en onnistunut ottamaan.

Minäkin sain aivan ihanan joululahjan. Ystäväni oli huovuttanut briardin kuvan takapuolen lämmittimeksi. On vaan sen verran hieno, että en kyllä pepun alle raaski laittaa.

Tämä ei ollut ensimmäinen briard-aiheinen taideteos, jonka olen saanut ja ajattelinkin esitellä tässä myös ne kolme muuta. Ensimmäinen oli mummoni naapurin ensimmäisestä briardistani Tonista tekemä kipsiveistos.

Sitten opiskeluaikainen ystäväni antoi minulle lahjaksi tuttunsa puukiekolle maalaaman taulun.

Kolmas on tuon huovutustyön tekijän äidin tekemä pieni saviveistos.

Arvostan näitä kaikkia tosi paljon, sillä ne ovat ainutlaatuisia.

Joulupäivänä sää sitten taas muuttui tälle talvelle tyypilliseksi eli vesisateeksi ja Tapaninpäivänä ruoho taas viheriöi lumettomassa maassa. Viikko oli lämmin ja rapainen, mutta viime yönä oli taas satanut hiukan lunta ja tänään on ollut pakkasta, joten se vähäinen valkoisuus on pysynyt. Saa nyt nähdä kuinka kauan.

Vuosi alkaa olla lopuillaan ja pauke ulkona on jatkunut jo useamman tunnin. Lenkki tehtiin hyvissä ajoin ennen pahinta sotaa ja nyt toinen väsynyt rekku röhnöttää sohvalla ja toinen sängyllä, joten tässä joutaa vaikka vähän muistelemaan vuoden tapahtumia. Ei mitään kovin mullistavaa.

Helmin kanssa kierreltiin taas näyttelyissä. Hieman vähemmän kuin vuonna 2010, mutta aika monessa kuitenkin. Menestys oli enimmäkseen vaatimatonta. Ilon aiheita oli viimeinen serti toukokuussa palveluskoiratapahtumassa sekä VSP elokuussa kotinäyttelyssä Kouvola. Tyytyväinen täytyy myös olla erikoisnäyttelyn ja selectionnen ERIin. Lonkkien vuoksihan me ei varsinaiseen selectionne-luokkaan sitten päästykään. Luonnetestissäkin käytiin varapaikalta. Mitään ihmeitä ei odotettu, eikä niitä tullutkaan. Agilitytreenejäkin ollaan jatkettu, Helmi menee omaan hitaaseen tyyliinsä. Jos vauhtia ei tule lisää ja varmuus ei kasva, ei virallisiin kisoihin varmaankaan koskaan mennä. Tokoa ollaan treenattu vain ominemme ja sitäkin aika vähän, joten sillä sarallakaan ei ole kisoihin asiaa. Helmi kuitenkin steriloitiin lokakuun lopussa, joten juoksut eivät ainakaan harrastuksia ole häiritsemässä.

Sinin kanssa kierrettiin kisoissa edellistä vuotta ahkerammin. Sinikin pääsi taas erkkariin muistelemaan kuinka kiva on kehässä riekkua. Tosi tyytyväinen olen tuon puoliksi karvattomaan sekä näyttelyssä että selectionnessa saamaan arvosteluun ja EH-tulokseen. Agilitykisoissa käytiin tosi ahkerasti (34 starttia!) ja onnistuttiin samaan ensimmäinen luokanvaihtoon oikeuttava nolla hyppyradalta Kotkassa elokuussa. Kaksi pitäisi vielä saada agilityradoilta, jotta päästäisiin kakkosluokkaan. Muutaman kerran on ollut tosi lähellä, mutta aina onnistun töpeksimään jossain kohtaa. Tokossa on myös kisattu ahkerasti (10 kisaa) alokasluokan ykköstä metsästämässä, mutta menestys on ollut vaatimatonta. Laji ei taida sopia meidän hermorakenteelle. Aina menee vähintään yksi liike nollille. No, treenata pitäisi varmaan ahkerammin.

Sinin pennuista ilon aiheita oli Saagan näyttelyuran avaus ensin kesäkuussa Rovaniemellä ja sitten vielä elokuussa Hämeenlinnan erkkarissa. Oli tosi mukava nähdä Saaga omistajineen ja ihan hienosti meni näyttelykin. Ikävämpiä uutisia olivat sitten Sulon ja Rytin ongelmat vatsalaukkujen kanssa. Molemmat kuitenkin onneksi selviytyivät rankoista leikkauksista.

Tulevalle vuodelle ei ole mitään suuria suunnitelmia. Kisarintamalla otetaan varmaan tätä vuotta rauhallisemmin. Agilitylisenssi on hankittu, joten jos terveys kestää, käydään Sinin kanssa jokusessa kisassa. Tavoitteena on ensisijaisesti pitää hauskaa. Otetaan vastaan ne tulokset, mitkä sattuvat tulemaan. Tokon osalta saatetaan jättää kisaaminen. Helmin kanssa saatetaan käydä jokusessa näyttelyssä, jos siltä tuntuu. Nyt ei oikein tunnu ja karvojakin pitää kasvattaa. Ehkä vasta kesällä. Agility ja toko ovat Helmin osalta täysin kysymysmerkkejä. Todennäköisemmin ei kuitenkaan aloiteta kisaamista.

Toivotamme kaikille oikein hyvää uutta vuotta!

Pitäkää hyvää huolta hampaistanne, kuten Sini tuossa yllä näyttää mallia vaatimatonta hammastikkua käyttäen .